Kansallisromantiikkaa

Syksy näytti parhaita puoliaan Suomen vierailuni aikana. Aurinkoisia päiviä oli kahden viikon aikana monta, ja ruskaakaan ei ollut vielä täysin menetetty. Sitä tuli vallan runolliselle mielelle kun katseli Iidesjärven (vaikka se melkoinen rutakko onkin) maisemia upean kuulaan kirkkaina syyspäivinä: ilma oli niin raikas että sen rapeuden melkein tunsi. Tuuli heilutteli jo keltaisiksi ruskistuneita kaisloja. Komea täysikuu mollotti iltaisin syvän sinisellä taivaalla tähtien seurana (Shanghaissahan ei juuri tähtiä näy). Aamuisin taas auringon hento kajastus värjäsi taivaanrannan. Siinä sitä on kansallisromantiikkaa maiseman muodossa.

Ja seurana oli Viinikan, ellei koko maailmankaikkeuden iloisin tyttö:

Leikki sikseen, mutta kun vaikka on kuinka kliseistä, sitä rauhaa ja hiljaista hyvän olon tunnetta minkä tutuissa maisemista ja "omalla reviirillä" kulkemisesta saa, on vaikea kuvata.

Tänään palasin taas Kiinaan, muutaman päivän vaatteidenpesu-käynnille, sillä ensi viikoksi siirryn taas Singaporeen. Koitulin jättäminen oli kyllä taas askeleen vaikeampaa kuin viimeksi, ja kun loppupuolikas perheestä tulee tänne vasta kun olen jo lähtenyt SGP:n, ei tuntunut niin kovin houkuttelevalta eilen lähteä viikonloppu visiitille Shanghaihin. Lentoasemalta ulos astuessa oli taas vastassa haju, jota tiedän jo odottaa, mutta josta silti aina järkytyn. Miten voi maa haista niin pahalle kuin Kiina?? :o) Joko siihen tottuu nopeasti, tai sitten se on vain lentokentän alueen ominaishaju, koska ei sitä täällä cityssä huomaa kuin ajoittain ja ns. erikoispaikoissa. Mutta miten voi?

Kuski löi heti minulle mandariinin käteen kun lähdimme liikkeelle, ja ilmeisesti epäili että lennolta tulleella on pakko olla nälkä. Mikäs siinä, oikein mehukas mandariini :o) Keskustelimme (kankeasti, sitä ei käy kieltäminen, kun kiinalaiset eivät ymmärrä yhtään hidastaa puhettaan tällaiselle tomppeli-ulkkikselle) matkan aikana mm. Suomessa käytettävästä valuutasta, Suomen korkeasta hintatasosta (ruoka ja taksit), sekä lentomatkan kestosta ja hinnasta. Loppuen lopuksi päädyin maksamaan taksimatkastani osan euron kolikolla :o) Kuski halusi euron jota olin hänelle näyttänyt, eikä minulla ollut antaa tasarahaa renminbeinä, joten kaupat syntyivät :o) Joustavaa tämä toiminta täällä, joskin ihmettelen hieman aikooko kuski saada kolikon jossain vaihdettua, vai halusiko vain matkamuiston. Voi sitten muille kehuskella, koska epäilen että kovin monella Shanghain taksikuskilla ei ole eurovaluuttaa hallussaan.

Käytin puolipäivää Ikeassa (kiinaksi lausutaan about "ii-zia-zia") pyörimiseen, ja sain vihdoin hankittua TV-tason ja jonkinlaiset parvekekalusteet (talvea vastenhan niitä juuri tarvitaankin, mutta olen optimisti ja uskon että tulee vielä helteisiä päiviä ;o). Lauantaina ei Shanghaissa todellakaan kannattaisi mennä Ikeaan, koska kaikki kiinalaiset menevät sinne silloin, mutta ei ollut nyt vaihtoehtoja kun tarvitsin tiettyjä tarvikkeita ensi viikonlopuksi, ja olen työviikon väärässä maassa. Hiukan matkasta väsyneenä mietin Ikeassa tarpoessani ovatko tällä kertaa tosissaan muuttaneet paikan labyrintiksi. Olen siellä neljä kertaa käynyt pyörimässä tässä kesän aikana (enemmän kuin koskaan ennen elämässäni yhteensä!!) ja joka kerran paikka tuntuu erilaiselta. Aivan turha toivo yrittää muistaa mitä missäkin oli, on parempi vain kiltisti talsia massan mukana. Tuntui että joka mutkan jälkeen tuli lisää kaappeja ja lisää tuoleja ja lisää kaappeja ja lisää tuoleja.

Urakka kuitenkin kannatti, koska melkein kaikki tarpeellinen löytyi, ja kotiinkuljetus + kokoamispalvelu, jonka muuten sai samantien, ja samalla itse kyydin kotiin, maksoi 180 RMB, 20 euroa. Kaveri keräsi listaamani tavarat kaupassa, kantoi kaikki tavarat molemmissa päissä, ja pisti kolme pientä pöytää ja kirjahyllyn kasaan ihan muina miehinä, eikä aikaa kokoamiseen mennyt kuin alle tunti. Ei paha.