Singapura

Yleisen kehumisen lisäksi täytyy mennä hieman reissun yksityiskohtiinkin :o) Olin siis työreissulla, eli huvittelukäyttöön jäi muutama lyhyt ilta sekä viikonloppu ja vapaa maanantai.

Yhden illan käytimme käymällä Singapore Flyerissä, maailman korkeimmassa maailmanpyörässä (165 metriä, jollen väärin muista.) Kävi niin hyvin, että olimme siellä juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Vaikka ilma oli hieman pilvinen eikä auringonlasku siksi kovin komeasti näkyvissä, näimme ylös noustessamme kaupungin vielä valoisan aikana, ylhäällä ollessamme hämärä laskeutui, ja alastullessamme sai jo hienoja kuvia Singaporen valoista. Suosittelen. Ottivat noin kymmenen henkeä jokaiseen koppiin, mikä oli ihan sopivasti. Jossain esitteessä ilmoitettiin että maksimikapasiteetti on jotain kolmenkymmenen luokkaa, joten en tiedä onkok ruuhka-aikana hieman ahtaammat oltavat.

Kävimme myös Pan Pacific hotellin intialaisessa syömässä. Kävimme samassa paikassa myös kolme vuotta sitten, jolloin en ollut vielä niin vannoutunut intialaisen ruoan ystävä kuin nykyisin. Tai saattaapi olla, että tuolloin 2005 juuri tästä Rang Mahal -ravintolasta lähtiessämme olin jo astetta lähempänä aitoa faniutta. Palvelu on todella hyvää, ja ruoka aivan loistavaa. Hassua on, että alkuruoat maksavat saman verran kuin pääruoat.

Ravintola on sisustettu tyylikkäästi, mutta teemaan sopivasti. Modernisti, mutta intialaisuus silti näkyen. Sisälle astellaan polkua vesielementin vieressä, kynttilöiden palaessa. Ihanat mausteiset tuoksut tulvivat nenään pöytään astellessa ja malttaa tuskin odottaa että pääsee listan kimppuun. Pienenä miinuksena täytyyy sanoa, että liha-pääruokien lista on hieman suppea. Niin monien Intialaisten tapaan keittiö on lasiseinän takana. Kaiken kaikkiaan viimeistelty kokonaisuus, eikä ihan rutiköyhänä tarvitse lähteä (muistaakseni kolme pääruokaa, kaksi leipää, riisi, kivennäisvedet ja lasilliset viiniä kahdelle noin alle 75 euroa.) Kyse on kuitenkin ns. fine dining paikasta, joka on tarjonnut Singaporelaisille herkkuja jo vuodesta 1971. Suosittelen. Ja kun menette, tilatkaa myös sinihomejuusto-sipuli-kulcha (leipä).

Shanghaissa myynnissä oleva englannin kielinen kirjallisuus on säälittävän vähäistä. Kirjojen maahantuominen Kiinaan on ilmeisesti vaikeaa ja kallista. Viereisen ostoskeskuksen isossa kirjakaupassa on kaksi pientä hyllyä englanninkielistä materiaalia, ja siihen kuuluvat niin kaupunkioppaat, runo-, ja keittokirjat, sekä viihteellinen kirjallisuus. Niinpä Singaporen Kunikania oli kuin kirjakauppojen taivas: valtava kauppa, josta erikoisalojen kirjojakin tuntui löytyvän hyllykaupalla. Sisustuskirjoja oli ehkä kymmen metriä leveä hyllykkö. Runsauden pula, sekä lentolippujen sallima ainoastaan 20 kilon package allowance olivat suurimmat huolet. Mutta kuukauden päästä uudestaan Singaporeen, ja silloin voi hankkia lisää lukemista.

Kävimme myös katsomassa Pink Dolphineja Sentosan saarella. Noh. Esitys kesti 15 minuuttia, oli vaisu ja jätti hieman huonon mauan suuhun. Delfiinien elinolojen virikkeellisyys jäi hieman vaivaamaan mieltä, ja se, mitä olin taas omilla pikku pennosillani mennyt tukemaan... Ennen esityksen alkua teki mieli käydä vieraiden ihmisten juttusille: lapset heittelivät ensin riikinkukkoja, sitten delfiinejä hiekalla ja juoksivat perässä. Ensireaktiona kiukku mokomia huonosti käyttäytyviä mukuloita kohtaan, mutta heti järjen seuratessa perässä enemmänkin kiukkua vanhempia kohtaan. Kuka **** opettaa lapselleen että on ihan ok heitellä eläimiä hiekalla ja jahdata paniikissa juoksevaa riikinkukkoa?

Singaporessa on paljon kivoja ruokapaikkoja: kaikista ostoskeskuksista (ja niitähän on täällä ihan vain muutama... tusina) löytää ns. arkisempia, mutta ihan toimivia ruokapaikkoja. Ensimmäisen hotellin vieressä oli Chijmes-niminen alue jolla oli useita (ehkä lähemmäs parisenkymmentä) eri tyylistä ravintolaa suhtellisen tunnelmallisessa vanhojen(??) muurien rajaamalla sisäpihalla. Pihalla on myös yli sata vuotta vanha kirkko. Lukumäärin (abundant) ruokapaikkoja (sekä baareja) on myös Singapore-joen vieressä Clarke Quay:n alueella, sekä astetta Kanarian turisti-mallisempi alue on Boat Quay, kapeampi kaistale myös Singapore-joen rannalla, jonka läpi kävellessä joka ainoalla ovella joku yrittää kalastaa viattomia matkalaisia sisälle (tai teknisesti ottaen puolet ravintoloista on ulkona).

Last, but not least: Come experience the historical event: the first Formula 1 (TM) Night race! No mehän menimme. Kisan lopputuloksen tietävät kaikki joita se kiinnostaa, joten ei siitä sen enempää, mutta kieltämättä miljoonapalkkaisten formulakuskiemme suoriutumiselle oli hieman korkeampia toiveita, sen kerran kun niitä itse vaivautuu paikanpäälle katsomaan ;o) No, sattuuhan sitä.

Singaporen GP oli monessa suhteessa meidän kannaltamme (ja muutaman muun turistinplantun) optimaalinen kisa: keskellä kaupunkia, joten tauoilla ja odottaessa saattoi käydä ympäröivissä kauppakeskuksissa tai muuten vain pyöriä kaupungilla, kävelymatka hotelliin, oheistapahtumia ja esiintyjiä vaikka ja kuinka, ja itse kisatapahtuman ilta-aikaan, eli päivisin ehti tehdä muutakin, eikä kärventynyt katsomossa (aurinko nimittäin porotti melkoisen kuumasti päivisin: hiki kohosi pisaroiksi käsivarsille ja puroiksi paidan alle).

Itse autoista lähti uskomattoman kova meteli, niin että sisuskalut hyppivät. Välillä tuntui että tuli jopa hieman huono-olo kun seurasi viivana kiitäviä autoja ja koko ajan vatsa tärisi moottorien jylinässä. Tarjoilut olivat hyvät, ja hintaan kuuluvaa shampanjaa tuli muutama lasillinen nautittua, puhumattakaan pienistä suupala-jälkiruoista (ja ruoista). Hauskaa oli myös seurata kaikenkarvaista joukkoa vannoutuneista formulaturisteista niihin, jotka eivät oikein edes tiedä mistä lajissa on kyse, mutta ovat saaneet liput jostain, tai ovat tulleet kun tapahtuma on kotikaupungissa. Sitten oli niitä, jotka olisivat voineet jättää tulematta, kuten varsinaisen kisan aikana samalla penkkirivillä istuneet amerikkalaiset nuoret miehet, joita meidän ja heidän välissä istunut australialainen herrasmies kuvaili "those darn drunk yanks". Toinen oli pukeutunut McLarenin paitaan, naisten toppiin, ja pyyhki Ferrarin lippuun takamustaan... Kerron jos tuo toinen puoliskoni lupauksensa mukaan lisää videon YouTubeen...

Kun kaikki on toisin

Miten yllättävä tilanne, kun taksikuski puhuu sujuvaa englantia. Samoin kaupan kassa. Lähes kaikki joiden kanssa joutuu tekemisiin puhuvat ymmärrettävää englantia.

Katujen varsilla puut ovat vihreitä ja vehreitä, ja kauniita puistoja sekä vanhoja rakennuksia on pilvenpiirtäjien lomassa paljon. Liikenne on järjestelmällistä ja sujuvaa. Kenenkään ei tarvitse huudattaa torvea. Eikä kukaan edes yritä ajaa päälle suojatiellä.

Kaduilla kukaan ei kauppaa mitään, ja kaupoissa saa kulkea ja katsoa rauhassa, ilman että joku, joku joka ei edes puhu kanssani samaa kieltä, kulkee jatkuvasti kannoilla.

Aah, ja muistinko jo sanoa, että hanasta tuleva vesi on juotavaa. Kirkasta ja hajutonta. Suihkussa ei tarvitse muistaa pitää suuta kiinni.

Kuin hyvä päivä uni, mutta ei tässä siitä ole kyse. Olen vain viettänyt viimeisen viikon Singaporessa. Shanghai on ehkä Kiinassa länsimainen, enkä voi väittää että elämä siellä olisi mitään kohtuutonta ponnistelua, mutta Singaporessa on tietyllä tavalla leppoisampaa. Vähemmän ryysimistä ja tunkemista, enemmän järjestelmällisyyttä, siisteyttä, ravintoloita. Jotenkin täällä monista ihmisistä huokuu jonkinasteinen... no paremman kuvauksen puutteessa, tyyli ja selväjärkisyys.

Antiaircraft alert rehersal

Lainaus kirjeestä joka tungettiin ovemme alta tässä muutama päivä sitten:

Dear Residents,

Advised by Shanghai Municipal Government, on 10:00-12:23 a.m. of 20th of September the anti-aircraft alert rehersal will be enforced in all regions of Shanghai except Pudong and HongQiao Airport areas. It could be understood to be the biggest scale rehersal in Shanghai and better meet with promotion of National Defense Day.

Kindly please note that DO NOT BE PANIC! Keep in good order on living and job when rehersal is on.

Warm Regards,

xxxx xxxxx

Senior Manager

Tällaisia lappuja meidän taloyhtiömme tarjoaa aina välillä. Aiheet vaihtelevat, tähän mennessä meitä on infottu mm. taifuunista, poliisin tarkastuksista, moon cakeista, ja vaikka mistä. Viestit on aina kirjoitettu niin, että parhaalla yritykselläkään ihan kaikkea niistä ei ymmärrä. Ja jostain syystä niin hassusti, että yleensä niille ainakin yhden illan jaksaa nauraa.

Tänään tuo odotettu ilmahyökkäysharjoitus sitten oli. On sanottava, että olin hieman pettynyt. Pillit ulvoivat hetken, niin kuin Tampereella joka maanantai klo 18. Hö. Big deal. Olisin odottanut näyttäviä ylilentoja ja todellista harjoitusta. Ilmantorjunta tulta, mielellään, tai jotain. Jotain josta olisi saattanut aiheutua paniikkitila, jota pyydettiin välttämään. Tämä oli vain paljon melua tyhjästä...

Milk, anyone?

Eikö? Kumma juttu. Juuri kun olin tässä lakannut pohtimasta jokaisen suupalan turvallisuutta, nousee Milkgate. Asiahan on sielläkin käsitelty uutisissa, mutta niille jotka valitsevat elää uutispimennossa, tässä pikainen pakkosyöttö:

Kiinalaiset maidontuottajat ovat ilmeisesti samassa ketjussa Suomalaisten maidontuottajien kanssa, ja kokevat saavansa liian vähän rahaa maidostaan. No, mitä tekee kiinalainen? Lantraa maidon vedellä, ja lisää sitten kemikaalia, melamiinia pääsääntöisesti, jotta koostumus paranee (on lähempänä (m)aitoa) ja proteiinipitoisuus nousee. Se että kyseistä kemikaalia käytetään esim. jenkeissä hyönteismyrkkynä ei kiinalaisen maidontuottajan päätä kylmää. Non of his problem. Ehkä kukaan ei ole tajunnut nimenomaisesti kieltää melamiinin käyttämistä, ja kiinalaisen logiikan mukaan jos jokin asia ei ole kielletty, se on sallittu.

Ensin puhuttiin maitojauheesta ja maidonkorvikkeesta. Nyt samassa liemessä ovat niin maito, kerma, jogurtit, jäätelöt... sanalla sanoen maitotuotteet, siis. Eilisen uutisen mukaan 50 % kiinalaisista ostaa nyt ulkomailta tuotua maitoa / maitotuotteita. Ensin puhuttiin muutamasta sadasta munuaiskiviä saaneesta lapsesta. Sittemmin on raportoitu tuhansista ja tuhansista sairastuneista, sekä muutamista kuolleista lapsista.

Mikä tästä tekee erityisen nolon, on tietysti se, että asiaan ei puututtu sen vaatimalla vakavuudella heti kun se alkoi paljastua. Ja miksikö ei? "Kansakunnan edun vuoksi", tietenkin. Olympialaisten. Kyllähän muutaman pikkulapsen kuolema täytyy hyväksyä jotta Kiina ei menetetä kasvojaan juuri Olympialaisten alla.

Nyt sitten ryhdytään näyttäviin ja kattaviin toimiin, kun puolitoista kuukautta on kulunut. Tämän päivän uutisten mukaan 12 "maidon välittäjää" on pidätetty. "China will launch comprehensive tests of milk products and reform the dairy industry after at least three infants died and thousands more affected in a spreading scandal, the State Council said on Wednesday", kertoo päivän lehti.

Muutama tuntemani kiinalainen sanoi häpeävänsä maataan tällaisten asioiden vuoksi. Tämä ei ole minun maani, mutta häpeän heidän kanssaan ja heidän puolestaan.

Sadonkorjuujuhla

Päättynyt viikonloppu oli pitkä, sillä maanantaina vietettiin Mid Autumn Festivalin merkeissä vapaapäivää. Mid Autumn Festival on yksi perinteisistä kiinalaisista juhlapyhistä, jotka on vasta vuosi sitten nostettu takaisin kansallisten vapaapäivien joukkoon. Tarkoitus on, että ihmiset muistaisivat viettää näitä pyhiä, ja perinteet säilyisivät. (Erään maan menneen johtajan aikanahan kaikki tällainen hapatus (tai ylipäätään vanhat asiat) olivat järjestään pahaa.

Kyseessä on jonkinlainen sadonkorjuujuhla, tai siinä ainakin on juhlan tausta. Tärkeää on kuulemma perheen kanssa yhdessä oleminen, ja kuun kunnioittaminen. Kuun pitäisi mollottaa juhlan aikaan komeimmillaan.

Ja kuinka kunnioittaa kuuta, jollei sitten kuukakuilla (Moon Cakeilla). Niitä on mainostettu jo ainakin elokuun alusta alkaen: omat herkulliset kuukakkunsa on niin Starbucksilla ja Haegen-Dazsilla, kuin myös kaikilla isoilla hotelleilla. Ruokakaupassa on ollut tarjolla pienen yksiön kokoinen röykkiö eri merkkisiä ja laatuisia Moon Cakeja jo pitkään. Ilmeisesti niitä on tapana antaa lahjaksi niin yhteistyökumppaneille kuin ystäville, usein kupongin välityksellä. Tässä on lappu, hae itse kakkusi ;o)

Kakut on pakattu hienosti, jokainen erikseen ensin muoviin, sitten pahvirasiaan. Kaikki, yleensä 5- 12 pientä pakettia on sitten pakattu isompaan pahvirasiaan, ja kaupassa tämä rasia pakataan vielä näyttävään paperikassiin. (Tästä voitaisiin siirtyä siihen, kuinka paljon täällä syntyy aivan turhaa pakkausjätettä muustakin kuin näistä kakuista, mutta ei mennä nyt siihen...)

Kakuissa on eri makuja, mutta perinteisesti niihin kuuluvat (sekä tai joko) lootustahna ja seesaminsiementahna. Meidän kakuissamme oli myös ainakin omenaa ja kiiviä. Lisäksi niitä on lihatäytteellä, jollaista pääsin maistamaan kun kiinan opettajani toi tunnille muutaman Moon Caken. Täytettä kuvailisin hyytyneeksi possunpaistin rasvaksi, eli ei ihan meikäläisen makuun.

Kaikki minut tuntevat tietävät että olen hieman perso makealle. Vaan en Moon Cakeille, se tuli huomattua. Makua on vaikea kuvailla, mutta pieni kakku on todellakin täyttä tavaraa. Jo yhtä suupalaa tuntuu olevan vaikea saada alas, niin tuhtia se jotenkin on. Joku väitti, että yhdessä pienessä kakussa voisi olla jopa tuhat kaloria. En tiedä siitä, mutta jos näin on, niin olisi tietysti hyvä että moinen kaloripommi myös maistuisi hyvältä. Ehkä täytyy pistää kakut vähäksi aikaa säästöön, jos vaikka taifuuni Sinlaku sattuu iskemään, niin on sitten varalla ravintoa. Yksi päivässä riittänee, mutta ilman hätätilaa taitavat jäädä syömättä...

Pala Espanjaa

Eilinen ilta tuli vietettyä El Willy -nimisessä Espanjalaisessa ravintolassa. Paikka oli viihtyisä vanha villa, joka ei kadulle näy, vaan täytyy osata sukeltaa oikeaan porttikäytävään. Ravintolan tunnelma oli miellyttävä, ja palvelu sujuvaa ja luotevaa, etenkin kiinalaiseksi. Kiinalaisuudesta muistuttivat vain puikot (sekä kiinalainen haudanvakava seurue viereisessä pöydässä), joilla oli itse asiassa kätevä napsia tapaksia yhteisistä annoksista omalle lautaselle. Söimme vain tapaksia, joiden lisäksi listalta löytyi risottoja ja jokunen pasta. Kaikki tilattu katosi pöydältä vatsoihin kehujen kera. Pienet brie-pinjansiemen-leivät, tartar pihvi ja kampasimpukka cheviche jäivät erityisen herkullisina mieleen.

Tilaamamme sangria-kannu taisi olla pohjaton, sillä siitä riitti neljän hengen seurueemme laseihin muutama täyttökierros. Sangria oli muuten oikein onnistunutta, ei ollenkaan sellaista likööristä ja terävää niin kuin monissa paikoissa. Viinilistakin oli kattava, eikä liiaallisen tyyris. Menee nyt vallan kehumiseksi, mutta oli niin vallan mukava ilta :o)

Willyn tapaksille täytyy ehdottomasti palata uudelleen, jälkiruoatkin jäivät vielä testaamatta. El Willystä jatkoimme vielä Sasha'siin, jossa olimme aiemmin käyneet kerran syömässä. Sasha'sin ruoka oli ihan ok, mutta paikka sopi selvästi paremmin illan viettämiseen kuin syömiseen. Sasha'skin on eräässä vanhassa villassa, French Concessionin alueella, eli ei kaukana kotoa. Samasta kadun kulmasta löytyy useampi kin eri tyylinen paikka, mm. meksikolainen Zapata, pihviravontola, ja vaikka mitä. Sekä Sashas'lla että El Willyllä on mukavan oloiset terassit puutarhassa. Lämpötilat ovat mukavissa lukemissa, joten illasta olisi voinut nauttia ulkona, jos ei olisi tullut kaatamalla vettä :o)

Olemme olleet hieman epäsosiaalisia tähän saakka, ja tämä oli ensimmäinen ilta kun olimme liikkeellä muuten kuin kaksin, toisen suomalaisen pariskunnan kanssa. Ei tässä ole ehtinyt enempää sosiaalisuutta vielä kaivata, kun päivisin tapaa kuitenkin ihmisiä, ja on ollut kiva viettää aikaa ihan vaan kaksin. Mutta ehkä nyt on kuitenkin aika. Ensi viikonloppuna menemme sitten kiinalaiseen kotiin vierailulle, ja kiinan opettajanikin, suunnilleen samanikäinen nainen, kyseli lähtisinkö hänen kanssaan katsomaan balettia tai kuuntelemaan konserttia.

Balin lomakin lähestyy...

Tositeeveetä osa 2

Shanghain liikennettä olen jo aiemmin sen verran kuvaillut, että en mene sen suhteen nyt yksityiskohtiin. Tiedoksi kuitenkin niille jotka eivät ole asiaan perehtyneet, että usein sana kaaos kuvaa tilanteen lyhyesti, mutta tarkasti.

Isoissa risteyksissä on liikennepoliiseja valvomassa että jalankulkijat eivät kävele punaisia päin, tai odota valojen vaihtumista väärässä paikassa. Pilli soi myös jos ylittää katua liian hitaasti ja valo on pian vaihtumassa punaiseksi. Autot sen sijaan "saavat" ajaa punaisia päin, skoottereista nyt puhumattakaan. Käännyttäessä risteyksessä ei jalankulkijoita ole syytä väistää. Heikot elon tiellä taipukoon, vai miten se menee.

Shanghain liikenteeseen liittyvistä asioista vastaava virasto on ilmeisesti pitänyt brainstorming session ja keksinyt uuden tavan pistää jalankulkijat, nuo vihuliaiset lain rikkojat, kuriin. Punaisia päin kävelevistä, tai tien väärässä kohtaa ylittävistä jalankulkijoista otetaan kuva / video, ja näitä sitten esitetään TV:ssä sekä lehdissä. Tarkoitus tietenkin on, että ihmiset pyrkivät välttämään moista häpeällistä kohtaloa, ja odottavat kiltisti valojen vaihtumista (tai kävelevät muutaman kilometrin seuraavaan lailliseen kadun ylityspaikkaan?). Tälläisen julman rankaistuksen uhan toivotaan tehoavan paremmin kuin 50 RMB:n (n. 5 euron) sakon, jonka rikoksestaan ilmeisesti myös tulevaisuudessa saa.

Saahan sitä toivoa, mutta ainakaan vielä en ole katukuvassa huomannut eroa. Ja kun niin moni niin kipeästi haluaa nykyisin naamansa näkyvän julkisuudessa, olla osa tositeeveetä, voi käydä niinkin, että tässä on tarpeeksi syytä ajoittaa tien ylitys siihen hetkeen kun vihreä vaihtuu punaiseksi...

Tositeeveetä

Bog brother sitä ja big brother tätä! Nyt kun ei tarvitse pelätä että vahingossakaan näkisi vilaustakaan tuosta julkisuustyrkkyjen junttien nolostuttavasta (sekoilut) / kuolettavan tylsästä (kaikki muu) elämästä tv-talossa, siihen törmää joka ainoa kerta avatessaan suomalaisen iltapäivälehden nettisivun... huah. Kaikesta pahasta ei vaan pääse eroon vaikka tulisi maailman toiselle puolelle ;o)

Idols sen sijaan... sitä olisin ihan mielelläni katsonut. Siinä itsensä nolaamisella sentään on jokin tarkoitus :o) Ainakin välillä. No, onneksi tässä kiinalaisessa elämässä ja siinä mitä kaduilla näkee on ihan tarpeeksi tositeeveetä useimpien päivien tarpeisiin. Harva se päivä täällä näkee kadulla lauleskelevia ihmisiä. Tai taksikuksi intoutuu vetämään oman versionsa kiinalaisesta balladista. Kaksi numeroa liian suurissa kengissään, kymmenen sentin korkojen korkeudessa ja paljetein sekä "timantein" koristelluissa vaatteissaan kekkuloivat kiinalaisneitoset vastaavat ohjelman huumoripuolesta.

Yhdenlainen show ovat kaupungin kadut: kaupungin läpi ennen seitsemää aamulla matkatessaan näkee varmaan kaiken sen minkä Big Brotherissakin. Ihmisiä heräämässä, syömässä, jonottamassa aamuista muurikkalätty-aamupalaa, vessassa, suihkussa, laittamassa hiuksiaan tai asettelemassa kenkiä riviin ikkunalaudalleen (älkää kysykö miksi). Kaiken tämän ihan oikeasti näkee. Ikkunoista tai ikkunan aukoista. Tai ihan vaan kadulla. Iltaisin puistossa voi käydä katsomassa vieraiden kuhertelua penkeillä, sen sijaan että katsoisi kuinka BB:n kilpailijat muhinoivat ristiin rastiin keskenään. Kännisiä ei, kuten aiemmin totesin, juuri näy, mutta muuten vaan kadulle pissailijoita kylläkin... Kaduilta löytyy vakiopaikaltaan niin ompelija, radionkorjaaja kuin sateenvarjonkorjaajakin, joista viimeksi mainitulla on varaosa-varastonsa vieressä levitettynä kankaan päälle. Joskus näkee takaa-ajokohtauksen livenä, kun luvaton katukauppias kaappaa myyntiartikkelinsa kainaloon ja kirmaa pakoon paikallispoliisin nähdessään.

Jos taas kaipaa Pelkokertoimen kaltaista itsensä haastamista, tiedän juuri oikean paikan: Kiina. Ensimmäinen suoritus voisi olla vaikka kaupungin läpi pyöräileminen. Se joka pääsee hengissä perille, on jatkossa. Toisessa osassa. ns. inhokkiosiossa, voisi käydä ruokakadulta hakemassa parhaat palat. Sellainen on tässä ihan lähellä. Aina joskus sen haju saa vaihtamaan toiselle puolelle katua. Viimeinen, voittajan ratkaiseva tehtävä, voisi olla se että osaa sanoa "Xu Jia Hui" siten, että kun astuu taksiin ja sanoo "Xu Jia Hui", taksi kuski sanoo selvä pyy, eikä "mitä?". Good luck with that, koska ne tuntuvat tekevän sitä ihan piruuttaan, että eivät muka ymmärrä :o)

Crap at the Fountain

Tuli tässä kokeiltua taas muutamaa ravintolaa, joihin ei tarvitse ihan heti uudelleen suunnata. Epäilen että ei koskaan. Ensimmäisenä listalla Fountain, joka löytyy Xin Tian Di:n alueelta. Nimensä se on saanut varmaankin sijainnistaan suihkulähteen vieressä. Näkymä olikin ihan ok, ja tarjosi katkeamattoman turistivirran joka kuvasi itseään kys. suihkuttimen edessä ja heidän muodossaan kiinnostavaa ja välillä huvittavaa katseltavaa. Mutta mutta... Olut jota olutta juomaton kumppanini tilasi, maksoi melkein 10 euroa. Ruokalista oli kohtuullisen suppea, ja suoraan sanottuna mikään ei tuntunut ihan nappivalinnalta. Viime hetkellä vaihdoin valintani rapuhampurilaiseen, ja seura komppasi perässä. Two crab burgers it is then.

Olinkin jo kaivannut kunnon rapukakkua. Rapean maistuvaa ja herkullista. Mieti jos sieltä tuleekin purilainen jonka välissä on kokonainen rapu, ehti pöydän vastakkainen puoli murjaista vitsin, kun näin lautasten saapuvan, ja ravunjalkojen vilkkuvan. Argh. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään crab cake burgeri, vaan sämpylän välissä oli kokonainen "soft shell crab", jonka kuori kyllä on pehmeää, mutta kuin nahkaa. Ja toisekseen kavereilla oli kaikki luut ja muut roippeet tallella. Syö siinä sitten purilaista... Rapukekkerit ovat ihan kiva juttu, mutta erikseen hampurilaisista, kiitos. No, sen lisäksi kastikkeet maistuivat niin rasvaisilta että oksetti. 120 RMB:n ranskalaiset tuli syötyä. (Ja saaanen huomauttaa että kurssi on noussut, joten yllättäen olemme siirtyneet 10 rahaa on vähän alle eurosta 10 rahaa on yli euron -aikaan.)

Ha ha ha! Luinpa tuossa sääennustetta, joka kertoi että lähipäivien sää tulee olemaan "Wet and Cool". Siihenhän olemme Suomessa kaikki tottuneet, mutta tässä "cool" tarkoittaa että lämpötila ei nouse yli 30 asteen :o) No, sehän sopii.

Lisäksi parahin kansallinen lentoyhtiömme siirtää Shanghain reitin takaisin uusille 340-koneille (Olympialaisethan tässä olivat kaiken takana, pitihän se arvata). Ja tämä paluu tulevaisuuteen tarkoittaa sitä, että Pigga tulee käymään. Ennemmin tai myöhemmin, ainakin. Jee :o)

Jamit

Tässä ihan lähellä on puisto, jonka ohi välillä kävelemme matkalla milloin minnekin. Tai ihan vain sinne puistoon kävelemään. Puiston yhdellä laidalla on koripallokenttä, jossa melkein mihin aikaan vaan riittää nuoria miehiä heittelemässä. Puistossa näkyy niin kiinalaisia kuin länsimaisia hölkkäämässä.

Yhdellä reunalla on tiilitalo, jossa järjestetään viikonloppuisin häitä ja muita juhlia, joten siellä pääsee välillä todistamaan myös tuoretta avio-onnea kiinalaiseen tapaan. Iltaisin puiston penkeillä istuu nuoria pareja kuhertelemassa, sillä pienissä yhden tai kahden huoneen asunnoissa voi käydä olo hieman ahtaaksi jos koko perhe viettää siellä iltaansa. Monet nuoret näyttävät myös opiskelevan puistoissa ja kahviloissa.

Melkein milloin vain puistossa tai sen reunoilla näkyy iäkkäämpiä kiinalaisia pyjamissaan kävelemässä. Ja ei, eivät ole dementoituneita. Pitävät pyjamaa vain äärimmäisen mukavana pukineena kesäaikaan...

Mukavin juttu puistossa ovat tanssit. Eri puolilla puistoa on erilaisia jameja käynnissä iltaisin. Torstai-illan kävelyllä ohitimme ryhmän jolla oli jonkin sortin Bailatino-tunti käynnissä, seuraavalla aukiolla harjoitettiin rauhallisempaa 'tai chi' -tyylistä jumppailua, ja yhdessä kohtaa meneillään olivat kunnon puistotanssit, paritanssia mankan tahtiin. Ja ilmeisesti kaikki nämä ovat ilmaisia, tule jos haluat, lähde kun haluat tyyppisiä tilaisuuksia. Eikä kyse ole satunnaisesta kerran kesässä-pirskeistä, vaan ainakin viikottain toistuvista jameista. Kaiken kaikkiaan ouistossa mukava ja jotenkin yhteisöllinen meininki, jota ei Suomessa (ainakaan Tampereella) enää juuri näe. En ole vielä uskaltautunut sekaan, mutta ihan mukavaa siellä on ollut ulkopuolisena tarkkailijanakin pyöriä.

Shanghai

I did not miss you when I was gone, but now that I am here, I sure am glad to see you again!

The weather is quite nice now, it is not hot any more, but still warm enough to go out and around with short sleeves and skirt / shorts. Although it seems that every time we go out and I am wearing a skirt we end up climbing over some fences :o)

Yesterday we decided to visit Shanghai museum, which is supposed to be the best in China, and has exhibitions of the chinese culture and history. It all seemed good when we saw the building and headed to the door. Except it was not the entrance, but the exit. The entrance was on the other side of the building and boasted a queue of maybe 500 meters. Well, we should have known beforehand that Sunday afternoon just might be slightly crowded. So we'll try some other time, and in the morning rather than about 1 pm.

The best way to get to know the city is by walking, and after checking out the museum from outside, we walked to some areas where we had not been to before. Sometimes, if just taking a taxi, or even worse, metro, you get totally wrong idea of the distances between different places, and miss all the places you are not trying to find.

We walked maybe half an hour without seeing any other westerners, without anyone disturbing us. All of the sudden couple of chinese started hawking around us, and as usual, clothes, watches, bags, shoes were all available with great prices. It struck us a bit odd, in the middle of nowhere, how could it be woth for them to wait there for some random "tourists". (They even "warned" us from going forward, there are lot of thiefs, according to the yong man). When we got around the corner, we understood why the hawkers had been there, as we ended up to one of the biggest markets in Shanghai. Probably almost anything anyone might come to need or want, was offered. We seemed to be the only westerners on sight, so there was no shortage of company, trust me.

We got out without buying anything, and headed back to the modern parts of the city for some rather over-priced "prime cut" rib lunch. But it was a good comeback to the city: something old, something new. That's Shanghai for you.