Yritin tässä päivänä eräänä tehdä ruisleipää. Tein juuren, huolella hapatin. Odotin. Lämmöllä lisäilin jauhoja. Ja odotin lisää. Tein reikaleipiä ja laitoin uuniin.
Uuni ei näillä nurkillä kuulu talojen vakiovarustukseen, mutta vuokrasopimusta laadittaessa voi neuvotella kaupanpäälle asuntoon joitakin tarvitsemistaan lisälaitteista, ja minä halusin uunin. (Ja tiskikoneen, mutta se nyt ei tähän kuulu.) Uunia on pari kertaa kokeiltu, ja ihan hyvin se on pelittänyt.
Vaan nyt. Uuni ehti olla ehkä vartin päällä, kun koko ulkopinta oli kuumentunut aivan polttavan kuumaksi, ja uuni sammunut. Eikä tietenkään lähtenyt enää päälle, enkä tiedä olisinko uskaltanut laittaakaan. Mutta siinä ne sitten olivat, ainokaisesta ruisjauhopussista tehdyt leivät kylmenevässä uunissa. Eikä auttanut vaikka yritin kotitekoista versiota jälkiuunileivästä... Raaoiksi jäivät, eikä lisäjauhoja saa ennenkö Suomesta :o(
Tuli tässä myös mieleen että kolme kuukautta Kiina-kautta on jo kulunut. Parin viikon Suomen reissu on ihan kulman takana, ja tiedän että ei mene kuin hujaus ja on jo elokuukin takana. Elokuun jälkeen komennuksesta on takana jo 1/8, nytkin jo 12,5 %! Goooosh että menee aika äkkiä!
Tuli tässä myös mieleen että kolme kuukautta Kiina-kautta on jo kulunut. Parin viikon Suomen reissu on ihan kulman takana, ja tiedän että ei mene kuin hujaus ja on jo elokuukin takana. Elokuun jälkeen komennuksesta on takana jo 1/8, nytkin jo 12,5 %! Goooosh että menee aika äkkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti