lauantai 30. elokuuta 2008

Kotiin paluu x 2

Joku voisi luulla että täällä on vallan ruvettu laiskottelemaan, mutta siitä ei ole kyse.Tai en ainakaan myönnä :o) On vaan ollut kovasti paljon tekemistä, ja toisaalta ei ole ollut nettiyhteyttäkuin töissä.


On tullut visiteerattua sukua Savossa, kisattua koiran kanssa, katsastettua melkein vastasyntynyt Riio-poika, maratoonattua ja pariin kertaan pikaisesti mökkeiltyä. Niin, ehkä mainitsemisen arvoista on myös, että olin mukana kaatamassa isoa, 28 metristä ja 45 senttiä halkaisijaltaa olevaa kuusta, sekä katsomassa tukkien uittamista. Hmm... osallisena on ehkä hiukan liikaa luvattu, mutta moto-koneen kyydissä kuitenkin.


Suomeen tullessa huomasi muutamia seikkoja joihin oli ehtinyt jo Kiinassa tottua. Se alkoi jo lentokoneessa, jossa puhuin saksalaisille lentoemoille sujuvasti kiinaa. Jännä juttu, mutta eivät ymmärtäneet. Kotimaahan päästessäni yritin kommunikoida englanniksi kassaneitien kanssa. Ja autoilussa olin omaksunut hiukan Shanghain mallia. Tiedättehän, mennään eikä meinata. Ja vauhdilla kiitos. (Joku tosin jo huomautti, että mitäs tekemistä Shanghailla sen kanssa on, niin olet tainnut ennenkin ajella, mutta kiistän kaiken enkä yhtään tiedä mitä moisella saatettaisiin tarkoittaa.) Teki kuitenkin mieli kommunikoida tööttäilemällä Tampereen kaduilla, mikä olisi voinut herättää hiukan närää. Kaistanvaihdoissa sekä ohituksissa piti ensialkuun miettiä pari kertaa onkohan liikkeessä suomalaisittain mitään järkeä.

Poltin myös pariin otteeseen käteni, kun avasin hanan sellaisessa asennossa että sieltä tuleekuumaa vettä. Kiinan kodissa kuumaaa vettä tulee kyllä aina, mutta pienellä viiveellä, sillä vesi lämmitetäänkaasulla, eikä ole kuumavesivaraajaa. Lämmitetään ja lämmitetään :o) Kuulostaa ihan siltä kuin henk. koht. näkisin vaivaa ja lämmittäisin vettä, mikä ei pidä paikkaansa. Ihan automaattisesti se tapahtuu.


Nyt tässä on ehtinyt taas sopeutua nihilistiseen liikennekulttuuriin, KYLMÄÄN Suomen kesään, ja hyttysiinkin ;o) Juuri parahiksi, sillä nyt alkaa kotimatka. Vai miksi sitä kutsuisi...

Ei kommentteja: