Heräsin tänään ihmetellen miksi tyyny on ihan märkä. Hmmm, muistaakseni näin jotain ihan mukavaa untakin, en muista että olisi mitään syytä itkeä sen paremmin unessa kuin hereillä. Tallustelin kylppäriin ja lensin melkein metrin taaksepäin kun näin silmäni! Turvonneen, punaisen, rähmivän, kamalan vasemman silmäni. Ja kuinka se kutisi. Oh boy, did it ever!
Ei auttanut kuin alkaa miettiä miten pääsisi lääkäriin. Ärsyttävää, mietin ensin, mutta hoksasin kyllä heti pian sen jälkeen että on ehkä parempi harjoitella lääkärissä käyntiä kun on silmätulehdus kuin jos olisi jostain syystä tuskaisen kipeä. Kaivoin esille töistä saamani numeron josta voi varata lääkärin, ja mietin että lääkäriajan jonottaminen pimpeli-pompeli-musiikin parissa lienee yleismaailmallinen ilmiö.
Sain ajan iltapäiväksi, ja köröttelin taksilla paikalle. Mietin hetken aikaa olinko oikeassa paikassa, mutta kyltin mukaan olin. Parkay Healt, ja erilaisia kategorioita "urgent surgerysta" "pediatria":an, mutta mikään ei kuulostanut oikein hyvältä. Kiersin toiselle puolelle rakennusta, mutta sieltä löysin vain kiinan kielisiä kylttejä. Pistin kuitenkin pääni yhdestyä ovesta sisälle, ja pyöriskelin hetken aikaa käytävässä, ihmetellen kylttejä ja viittoja joista en ymmärtänyt sanaakaan. Ja kiinalaisia jotka näyttivät ihmettelevän mitä minä mahdan siellä tehdä. Sitten löysin oven jossa oli ymmärrettävää tekstiä: China Beauty Surgery Clinic. Jep. Voisihan sitä käydä suoristuttamassa nenänsä, tulisi ihan tarpeeseen, mutta jos nyt hoidetaan tuo silmä ensin kuntoon... Eikun takaisin sinne puolelle taloa mistä aloitinkin.
Ajattelin mennä kolmanteen kerrokseen jossa kyltin mukaan oli jonkinlainen vastaanotto, ja kysyä olenko oikeassa paikassa. Hissi piti niin pelottavaa kolinaa että katsoin parhaaksi kiivetä. Rappukäytävän näkymät eivät juuri mieltä ylentäneet:
Pahoittelen vastavaloa, mutta asia tullee selväksi.
Mutta perillä odottivat siistit tilat, ja asialliset, englantia puhuvat hoitajat. Ystävällisesti firmamme admin-ihminen jolta sain vakuutuskortin oli unohtanut kertoa että paitsi vakuutuskortin, tarvitsen myös "Guarantee letterin". No, rahalla saa ja luottokortilla vasta saakin.
Aikaa varatessani kuulin että lääkäri on Kanadalainen Gabrielle. Sukunimestä päättelin että hän on kanadan-kiinalainen. Siinä osuin kyllä oikeaan, mutta kyseessä oli mies. Gabriel. Onko vika vain minussa, vai eivätkö "Gabriel" ja kiinalainen mies vain kertakaikkiaan sovi yhteen? Eivät, sanon minä.
Koskapa laskuttavat melkoisen summan (kun otetaan huomioon että kyseessä on asia johon en tarvitsisi lääkäriä, vain antibioottitipat, joita en tietenkään saa ilman lääkäriä, eli siis loogisesti ottaen tarvitsen lääkärin) yrittävät myös tehdä jotain antaakseen vaikutelman että palvelu oli rahan arvoista. Niinpä, vaikka sokea Reettakin olisi nähnyt että minulla on silmätulehdus (jota säestin vielä kertomalla että niin on käynyt flunssan jälkeen ennenkin, itse asiassa siitä on tullut tapa viimeisten flunssien perusteella) ottivat verenpaineen, mittasivat kuumeen, katsoivat korvat, kuuntelivat keuhkot ja sitä rataa. Lääkäri kysyy myös olenko ehkä törmännyt oksaan, vaikka olin juuri kertonut kaikki yllä kuvatut oireet, enkä maininnut sanallakaan että olisin satuttanut silmän johonkin. Se on itseasiassa melkoinen taito: kysyä jotain jossa taustaoletuksena on että toinen on täysin idiootti, mutta niin, että se ei kuulosta siltä että ajattelee että toinen on idiootti.
Mutta en valita: palvelu oli hyvää, täsmällistä, ja lääkkeet sai heti mukaan. Kun silmä kutiaa ja kirvelee ja on punainen kuin paprika, sitä maksaa sen mitä maksaa täytyy. Sitä paitsi vakuutusyhtiöhän tämän huvin korvaa :o)
Tämä tässä ei liity mitenkään lääkäriin. Tämä on vain pieni pala ihanaa seitsemän varren orkideaani. Halusin vain näyttää sen teille ennenkö se kupsahtaa. Koska niin käy. Ennemmin tai myöhemmin. I know my skills with orchids...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti