lauantai 30. elokuuta 2008

Guilt

I had forgotten all about recycling while in China! Gosh. I came back to Finland, and threw some plastic bottles to the trash bin, before realizing that that is not the place for them. They can be recycled!

In Shanghai, everything we discard goes to the bin. One bin. There is no option for papers, cardboards, plastic, metal, glass, and so on. And at times, it drives me crazy. I felt like a bad person already in Finland, as I travel a lot (huge emissions), I am a firm believer of private cars (not a believer, really, but that is the way I behave!), and my habits as a consumer are not the most economic. I have too much clothes. And I buy more. And I eat a lot of read meat. And throw too much food away. And prefer to spend my vacation in a place that is not crowded, where too many people have not yet ruined the place, but is still waiting to be exploided (so new and new places will be taken to the altar of tourism for me and my congenials). And cannot deny that I could shower more quickly (but compared to the ladies in our residential Club House, maybe I am not as bad as I thought). Anyway, my environmental sin list is long. Looooong.

But now I even have to feel guilty for throwing everything into the same bin. There is even no deposit for any cans or bottles you buy, or place you could return them to. So, all this leads to the ridiculous point, that I am GLAD to see someone making an inventory of the carbage can, and taking into use all that can be taken into use. And there are a lot of people who seem to be collecting empty plastic bottles, for instance, so someone MUST be paying something for them.


However, the trash cans in our apartment building are not outside. I imagine they are in the garage, as I have never seem them (we have one in every floor, which the employees empty regularly). So, I have concluded that no one can take the advantage of MY trash. All of MY coke cans and plastic bottles and newspapers go to the dump.

So what am I to do? Should I start collecting my empty bottles and take carry them around the coty until I found someone who is interested taking them? Or if I have some old bread (which, of course, being both spoiled and picky, I am not eating) or let's say a left over from day before yesterday, should I take that too to the streets and see if there happens to be beggers that day? And would they accept them? Maybe. Probably, even. But that just feels... quite demeaning. So here I am, complaining I feel bad, but cannot do anything, because it feels a bit embarrashing...

Some things have improved, though. You get much more conscious of the water consumption, when you need to order the drinkable water by 10 litre barrel. Especially as I don't brush my teet with the tap water, I don't cook my spagetti in the tap water, and I usually flush the dishes with the distilled water. And after the Chinese government prohibited free plastic bags, I have tries to remember to take my bag when I go to the supermarket. Not due to the huge price of 0,03 euros per bag, but because if they are trying, I should try too. And because I've seen the river covered with floating plastic bags (and other stuff).

And they say it is more environmental friendly to live in a densily populated city area in an apartment building (rather than one family house). That, indeed, I do, Shanghai having average 2614 inhabitants per squarekilometer, our building having 38 floors...

Kotiin paluu x 2

Joku voisi luulla että täällä on vallan ruvettu laiskottelemaan, mutta siitä ei ole kyse.Tai en ainakaan myönnä :o) On vaan ollut kovasti paljon tekemistä, ja toisaalta ei ole ollut nettiyhteyttäkuin töissä.


On tullut visiteerattua sukua Savossa, kisattua koiran kanssa, katsastettua melkein vastasyntynyt Riio-poika, maratoonattua ja pariin kertaan pikaisesti mökkeiltyä. Niin, ehkä mainitsemisen arvoista on myös, että olin mukana kaatamassa isoa, 28 metristä ja 45 senttiä halkaisijaltaa olevaa kuusta, sekä katsomassa tukkien uittamista. Hmm... osallisena on ehkä hiukan liikaa luvattu, mutta moto-koneen kyydissä kuitenkin.


Suomeen tullessa huomasi muutamia seikkoja joihin oli ehtinyt jo Kiinassa tottua. Se alkoi jo lentokoneessa, jossa puhuin saksalaisille lentoemoille sujuvasti kiinaa. Jännä juttu, mutta eivät ymmärtäneet. Kotimaahan päästessäni yritin kommunikoida englanniksi kassaneitien kanssa. Ja autoilussa olin omaksunut hiukan Shanghain mallia. Tiedättehän, mennään eikä meinata. Ja vauhdilla kiitos. (Joku tosin jo huomautti, että mitäs tekemistä Shanghailla sen kanssa on, niin olet tainnut ennenkin ajella, mutta kiistän kaiken enkä yhtään tiedä mitä moisella saatettaisiin tarkoittaa.) Teki kuitenkin mieli kommunikoida tööttäilemällä Tampereen kaduilla, mikä olisi voinut herättää hiukan närää. Kaistanvaihdoissa sekä ohituksissa piti ensialkuun miettiä pari kertaa onkohan liikkeessä suomalaisittain mitään järkeä.

Poltin myös pariin otteeseen käteni, kun avasin hanan sellaisessa asennossa että sieltä tuleekuumaa vettä. Kiinan kodissa kuumaaa vettä tulee kyllä aina, mutta pienellä viiveellä, sillä vesi lämmitetäänkaasulla, eikä ole kuumavesivaraajaa. Lämmitetään ja lämmitetään :o) Kuulostaa ihan siltä kuin henk. koht. näkisin vaivaa ja lämmittäisin vettä, mikä ei pidä paikkaansa. Ihan automaattisesti se tapahtuu.


Nyt tässä on ehtinyt taas sopeutua nihilistiseen liikennekulttuuriin, KYLMÄÄN Suomen kesään, ja hyttysiinkin ;o) Juuri parahiksi, sillä nyt alkaa kotimatka. Vai miksi sitä kutsuisi...

maanantai 18. elokuuta 2008

4:47:47


Ensimmäinen maraton on nyt takana, ja näin vuorokauden myöhemmin on jo hiipinyt mieleen ajatus uudesta koitoksesta. Eli ei se voinut kovin kamalaa olla :o) Jossain illanvietoissa olen tavannut niitä ihmisiä, joiden mielestä maratonin juokseminen ei ole kiinni muusta kuin viitsimisestä. Että kuka vain pystyy siihen. Pitää varmaan pitkälti paikkaansa, mutta sitä viitsimistä tarvitaan useamman kuukauden ennen h-hetkeä. Ja ainakin omalla kohdalla tarvittiin vielä vähän lisämausteita: pieni annos rohkeutta, koska jännitti etukäteen. (I kinda don't like to fail ;o) sekä siinä vaiheessa vähän päättäväisyyttä kun jäljellä oli vielä kymmenen kilometriä, ja polviin, lonkkiin, ja edellisten seurauksena alaselkään sattui enemmän kuin naismuistiin mihinkään. Vaan, kun jäljellä oli enää pari kilometriä, tuntui että hiukan jaksaa vielä kiristääkin. Onpahan sitten nopeammin ohi ;o)

Tyyliä näki matkalla jos minkälaista, ja katsellessani vanhoja papparaisia jotka olivat ties monennettako kertaa matkalla, mietin että jos noin köyryllä selällä ja väärillä jaloilla pystyy 42 kilometriä juoksemaan, niin on parempi pystyä terveen alle kolmekymppisenkin. Matkalla näki myös tyylikkäitä herroja jotka olivat valinneet juoksuasukseen Turo Tailorin puvut, erään cowboy-henkisen farkut jalassa (en halua edes kuvitella kuinka asu hiersi!), kauluspaita päällä ja stetson päässä juokseneen miehen, sekä kaikkea verkkareista uikkari-tyylisiin kilpajuoksijan pukineisiin. Ja siellä vaatteiden sisällä sitten väkeä yhtä laajalla skaalalla.

Ala- ja ylämäet ottavat nyt hiukan koville, mutta eiköhän tästä taas loppuviikkoa kohti siirrytä kävelyvauhtisesta etenemisestä hölkyttelyyn.

Vajaa viisi tuntia kului jälkikäteen ajateltuna nopeasti, musiikkia kuunnelleen ja maisemasta nauttien. Juuri Kiinasta palanneena Suomen luonto näytti vesisateessakin kovin kauniilta, raikkaalta ja rakkaalta.

tiistai 12. elokuuta 2008

Pehmennys

Rupesinko liian kriittiseksi viimeisessä postauksessa? Ehkä hieman, kun monet tapa-asiat ovat niin kulttuurisidonnaisia. Jos julkisesti röyhtäileminen, piereskeleminen ja syljeskeleminen minussa herättävät kylmiä väreitä, kiinalaiselle kyse on ainoastaan siitä, että on epäterveellistä pitää "huonoa ilmaa" tai "huonoja nesteitä" kehossaan, ja niistä pitää päästä eroon. Luultavasti kiinalainen on tässä oikeammassa kuin tekopyhempi länsimainen kanssaihmisensä ;o)
Ja täällä on menneinä vuosikymmeninä tarvinnut olla astetta tai kahta röyhkeämpi elantonsa eteen. Niin tai näin, silti sitä toivoisi että joka kerran vihreillä valoilla katua ylittäessään joku ei meinaa ajaa päälle. Toisaalta, jäin tuossa sateisena lauantaina pois taksista keskellä monikaistaista katua (kun Olympialaisten vuoksi oli katuja suljettu enkä päässyt määränpäähäni asti taksilla) ja keskellä risteystä ja lähdin puikkelehtimaan kohti jalkakäytävää kun huomasin liikennepoliisin seisovan keskellä risteystä ja ajattelin että kohta pilli soi, ja poliisisetä purkaa liikenteen kaaoksen ja sateessa seisomisen oikein raikuvaan vihellykseen. Vaan mitä vielä, hymyili vain leveästi ja kohotti käden lippaan :o)
Sekin jäi vielä sanomatta, että useamman kerran on käynyt niin, että taksikuski on laittanut mittarin päältä jo ennenkö ollaan perillä, koska on valinnut huonomman / pidemmän reitin, tai on tehnyt jonkun extralenkin kun ei ole löytänyt perille. Kertaakaan ei ole taksi yrittänyt vedättää.
** Niin tai näin, ei oman koiran voittanutta, ja rendezvouz enää 60 tunnin päässä :o)))) **

perjantai 8. elokuuta 2008

The Land of Smiles, was it?

You probably have heard that the Chinese government has published an instructions booklet to help people to get ready for the big O. Instruction include things like "do not spit in public", "smile to people", ladies that have too thick legs should were black stockings to hide that imperfection. And taxi drivers should avoid excessive amounts of garlic. Good points, I must say.

This is actually something I've meant to blog already for some time now. Have you heard about the "Land of Smiles"? Yes that's right: it is Thailand, NOT China. For example the grumpiness of
shanghainese cashiers is world famous, and it is not a legend, or at least it's a living legend, not a dead one. The other day I went to the supermarket and forgot I was in China. I smiled to the cashier-lady. She looked at me like I was crazy and dropped my change to the counter. I gog there all the time, I know they recognise me already, cause they actually might speak to me (didn't happen in the beginning). In the same market I would have wanted to buy some better quality salami, which is behind a counter. There was also a lady behind that counter, but she was sleeping. Not just resting, but sleeping. She did not budge in spite of my coughing, so I decided to let her sleep. Who would wanna wake up in the middle of a dream.
And this is one of the "better" supermarkets. (There is one actually good one, where they might even crack a small smile occasionally.) Or the taxi drivers, who at the beginning, not so much anymore, where grudging and muttering when I didn't give them a written address but wanted to say it. If there is a long line, and knowone to oversight, you can count on that someone will try to bypass. Truth to be told, it is actually not as bad as I had imagined! There is not a change people would let others get out of the metro before rushing in. And the same mentality shows sometimes in the office: if you can blame someone else for something, and maybe gain some appreciation, maybe play a colleague off from the next opening management position, go for it. All that matters is me, me and me.

Another example of the good manners and respectful behaviour are the "guards" striding in the hallways of the malls. Twice I have witnessed a scene I would not imagine to see in, say, Finland. An old lady had fallen, for some reason (didn't see that part) in the mall. She had spilled something from a cup that she had been holding. It looked obvious that she wasn't very wealthy, but didn't exactly look like a hobo either. The old lady could not get up, even she was trying. One of these guards, who obviously felt very high and mighty, was standing by and yelling to this lady. Not bothering to help her up, just yelling. I was on the other side of the mall, couple of stares up, but I so wanted to go and help the lady and tell the guard to just bugg off.
Just couple of days ago then, another small, elderly lady had some bigger paper bags (you know those that all the high end brands give when you shop), and the bags were full of other paper bags. And she was in front of the side door of this mall of ours, so outside even, surrounded by four guards, talking, half yelling, something. And I don't know what it was all about, but what ever it was, I don't think it was necessary for the guard to kick the bags the gramma' was holding. And not just once but twice. I was so astonished I could just stare.

Also, it is not very rare to see a couple fighting on the streets or other public places. Usually it goes so, that the Chinese lady is pretending to cry, is yelling to her husband or bf, and is slapping him. Sometimes he slaps back. Of course you have that in other places too, but usually only when it is closer to 3 or 4 am in a Sunday morning, and there is alcohol involved, which doesn't make it any better, but less common, and less scary, 'cause these people here appear to get aggressive anytime and anywhere. That's the common scheme, but I've also witnessed many other incidents. Like this one time a young(ish) lady was trying to take a chair inside of Starbucks. Why she wanted to take the chair in, I don't know, but it all ended up as a fight between the coffee shop worker and this lady. Her bf was wathing from couple of meters aside.

Well, after all this, I think I should give them some credit too. Firstly, if the people need you, they are very polite. The shop assistants in the shops are totally different than the employees at the supermarket. (I think they may have partly provision salary, actually, they are that eager to help.) The massage therapist, or the people at the restaurants are nice to you. The delivery guy will bow you three times and thank at least as meny times if you let him keep a 5 RMB (50 euro cents) change. The people at work who maybe don't need you, but don't want to rub the auditors the wrong way, are also very polite and behave well. And then there are individuals, like my colleague, whom I named "Kevin" if I don't recall wrong, who just have nice manners and are friendly and help, even without payback. Luckily I have met also those people often enough to keep my faith that the most of them (chinese) are nice.
Even if it doesn't always show...

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Cicadoidea Auchnorrhyncha Homoptera Cicada

Aah, ja oppia ikä kaikki! Alla oleva ötökkä on siis kaskas, eli cicada. Ja väittävät vielä että on hyväntahtoinen otus, mutta siihen suhtaudun kyllä suurella varauksella kunnes olen nähnyt todisteita asiasta (ammattitauti). Jonkinmoinen kuvaus kuitenkin täällä.


En tiedä sitten mistä johtuu, mutta en ole lainkaan yllättynyt että, ainakin Wikpedian mukaan, kyseisiä siivekkäitä syödään Kiinassa. Oooh, shokkiuutinen, koska muutenhan tämäm han-kansa ei juuri koske kuin hienoimpaan putsattuun fileeseen. Ja siihenkin vain tikuilla ;o) No mikäpäs siinä. Jos on tuota nälänhätää ja muuta ollut ei-niin-kauan-sitten, niin näitä kavereita ainakin tuntuu olevan runsaasti saatavilla.

Pyydän myös huomioimaan, että en liioitellut äänen kanssa: Some cicadas produce sounds up to 120 dB (SPL) "at close range", among the loudest of all insect-produced sounds". Kalifornialaisen Berkleyn yliopiston sivuilla mainitaan moottorisahan tuottamaksi desibelimääräksi noin 100. Pikaisen googlettamisen perusteella sirkkelin taso on 80-120 dB. Kaskaalla on todellakin "remarkable acoustic talents".

tiistai 5. elokuuta 2008


Päivänä muutamana olen kotiin kävellessäni miettinyt, miten maisema on jotenkin nyt niin erinäköinen (enkä nyt tarkoita sitä äkkiä ilmestynyttä aitaa...). Että mistä tulee tämä jotenkin niin... keväinen tunne. Ehkä se johtuu tuulesta, joka on nyt ollut vähän voimakkaampi, ja vilvoittanut hieman. Mutta ei, ei se siitäkään johdu. Tänään kauppaan lähtiessäni se kolahti. Sininen taivas! Sininen taivas!!! Sehän se.

Auringon iltasäteet näyttävät aivan toiselta kuin pilvi/sumumassan läpi. Tuntuu raikkaalta. Näyttää keväiseltä, jotenkin. Sininen taivas sai aikaan sen, että hykertelin vain itsekseni kävellessäni Xu Jia Hui:n liikenneympyrän naurettavaan kaaokseen. Autot, pyörät, bussit ja kävelijät tukkivat koko valtavan ympyrän. Kukaan ei anna periksi, vaan joka suunnasta kulkuneuvot lähtevät liikkeelle niin kauan kuin vihreillä ehtii, ja seurauksena on sekamelska, jossa autoja on limittäin ja lomittain nokat joka suuntaan. Jalankulkijoiden massa yrittää ylittää leveää katua ahtautuen puoliksi risteyksen keskellä olevan bussin perän, ja toisen, puoliksi suojatien päälle pysähtyneet bussin välissä olevasta 1,5 metrin välistä. Mutta sinisen taivaan tuomaa hyvää tuulta ei pilaa mikään.

Kirjoittelen paljon "negatiivisista" asioista mitä täällä näkee, tai valittavaan sävyyn. Sanoisin että ainakin 30 % valituksesta on huumoria. Negatiivisia asioita tulee raportoitua paljolti siitäkin syystä, että ne ovat niitä erottavia tekijöitä tutun ja vieraan välillä, ja niihin kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta on myös niin, että omaa huumorintajuani kutkuttavat monet täällä nähdyt kummallisuudet. Mitä tässä yritän sanoa, on että hyvä täällä on olla.

Täällä tuntee kuitenkin jatkuvasti siirtyvänsä äärilaidasta toiseen. Aamulla katson CNN:ltä (vai oliko se BBC?) kuinka Kiinan poliisi koittaa piilottaa underground-kirkon pappia toimittajalta, jotta tämä ei saisi julki ääntään ihmisoikeuksista (or the lack of there of). (Se oli muuten aika hupaisa juttu sekin. Kyseistä pappia kuvataan kun hän on poliisilaitoksen toisen kerroksen ikkunassa. Ei kaltereita, ei käsirautoja tms., ja hän puhuu kännykässään toimittajan tulkin kanssa, ja kertoo miksi hänet on sinne viety. En tiedä olisivatko poliisit niin tyhmiä että eivät ottaisi mieheltä kännykkää pois, vai mistä siinä oikeasti oli kyse...) Seuraavaksi kuuntelen ylpeänä kuinka länsimainen toimittajapaneeli kuvaa niitä kehityksen askeleita, myös ihmisoikeusten suhteen, mitä täällä on otettu kuluneiden parin vuosikymmenen aikana. (Paitsi ranskalainen, joka hokee vain että ei ole ihmisoikeuksia, ei ole ihmisoikeuksia, mutta se onkin ranskalainen, pardon moi.) No, seuraavaksi pääsee taas aallon pohjalle, kun kuulee kuinka Pekingiä ympäröivillä alueilla kärsitään kuivuudesta, koska kaikki vesi on padottu Olympialaisten soutualtaisiin ja puistojen rakentamiseen, vihreyden ja vehreyden luomiseksi Olympia-vieraiden iloksi.

Käsityksen omasta kotimaastaan on rakentanut pikkuhiljaa. Meidän pieni, turvallinen Suomi jossa ei ole luonnonkatastrofeja, ei terroristeja, nälänhätää, eikä ääriaineksia juuri millään saralla. Poliittiset puolueetkin mitä kuinkin limittäin ja lomittain, aiheesta riippuen. Ja isojen muutosten suhteen on viimeiset vuodet ollut kuitenkin, sanoisinko, rauhallista. Ääneen saa puhua jo melkein kaikesta muusta kuin Venäjästä (mutta siitähän kai ei voida Suomen ihmisoikeusoloja syyttää). Kaiken ottaa tavallaan annettuna: sellainen se nyt vain on se meidän Suomi. Ja siltä pohjalta sitä sitten katselee maailmaa. Tästä paikasta kuva pitää rakentaa hieman hätäisemmin. On myös aika paljon enemmän ulottuvuuksia, ja niitä ääriaineksia. Pakko on tehdä yleistyksiä, vaikka tietää että ne ovat vain yleistyksiä, mutta muuten tästä ei saa mitään otetta. Olemme tainneet missata Kiinan suurimmat muutosten vuodet, mutta ei voi sanoa ettäkö olisi pysähtynyt yhteiskunta. Välillä iskee tunne että on ihan uskomatonta että saa tämän kokea. Uskomattoman hienoa, that is.

maanantai 4. elokuuta 2008

Baaaad Sirkka

OMG what bad a** gross-hoppers or some I-don't-know-what-hoppers they have in this place! The sound they make is just unbelievable. I would record it, but you would not believe it's really that bad, that I'm not just turning on the volume. It is honestly so hard, high, and acrimonious (not sure if you can use that from a sound, but I'll just use it anyway) that your ears hurt when they really get it going.


It was one morning last week that I got an SMS about 8 am (I was in the office already) that J. had woken up to this circular saw screeding in the balcony. It was one of those huge hoppers (or I don't know what it really is in english). But let me just say that there is a metro construction going on on the other side of the road, and they keep banging and battering around the clock, but that is nothing compared to these creatures. And what ever it uses to make the noise, it does not move a thing that you can see.


When you walk under the trees in the dark, you can here they are all over the place. That's pretty much all you can hear, the traffic is nothing compared to these beats. They have invaded every tree in the city, but you cannot see them. And I am so sure that one of these days, any day now really, one of those things is gonna fall to my neck. And it has just got be to be bad to the bone, otherwise it could not keep that kind of noise, it would not be that ugly.


Here are two of the thousands of them:




Kielijuttuja

En ole vielä oppinut puhumaan kiinan-englantia. Toisin sanoen kun kysyn ihmisiltä englanniksi jotakin, puhun kuin puhuisin englantia puhuvalle ihmiselle. Ja sehän on virhe. Tarkoitus ei nyt ole haukkua kiinalaisia, enkä toooodellakaan kuvittele että oma englanti on virheetöntä. Mutta sitä on kuitenkin helppo puhua liikoja ajattelematta. Kun soitan hotellin guest serviceen, aloitan jotenkin niin että "Hello, I am calling from room 657, I was wondering if you could help to arrange a ticket to the train to Shanghai?" Eli ei mitään ihmeellistä, mutta AIVAN liian monimutkaista kiinalaiselle hotellityöntekijälle.



"Would you be able to tell me when the dinner buffet is served?" Syvä hiljaisuus. Sitten tajuan yksinkertaistaa hieman: "When evening buffet starts?" Ja tämä viiden tähden hotellin asiakaspalvelija vastaa "ten past thirty". Excuse moi..? Varmaankin tarkoittaa 'ten thirty'? Mutta eihän se silloin voi alkaa. Ehkä loppua. "Starts?" yritän uudelleen. "Ten past thirty" nainen toistaa. "When begin?" sanon hitaasti, ja viimein, viimein, saan vastauksen "five past thirty". No sepä se. Voisi johtaa myös ongelmiin, jos kyseessä on kellon aika jossa minuutit ja tunnit voivat mennä sekaisin...



Tänään puhuin kuskimme kanssa Olympialaisista matkalla tehtaalle. Kysyin kuskilta "From which sports do you think China will get gold?", tai jotain, eli vähän poskellaan oleva lause, mutta yllätyin silti melkoisesti kun vastaus oli "October". Ymmärrän että gold ja cold ovat aika lähellä, mutta kun puhuimme Olympialaisista, luulisi että voisi asiayhteydestä valjeta... Sattuuhan sitä ihan vaikka puhuttaisiin samaa äidinkieltäkin, mutta täytyy vaan pitää työasioissa mielessä, että karsii kaikki turhat sanat, ja ryhtyy kunnon tankeroenglannin puhujaksi. Nyyh, kahden vuoden päästä en varmaan enää muuta osaakaan...



Ai niin: kierreltiin viikonloppuna kauppoja. Jostain kumman syystä lauantaina kaupunki tuntui melkein tyhjältä. Siis Shanghaiksi tyhjältä. Kesän alennusmyynnit ovat lopussa, ja talven uutuudet ovat saapuneet. Really! Lämmintä on melkein neljäkymmentä, eikä alle kahdenkymmen kai "päästä" ennen kuin joskus lokakuussa. Talvitakkia kaivataan ehkä joulu- tammikuussa, mutta siellä ne uutuudet roikkuvat ja odottavat ostajaa. Tekeekin ihan hulluna mieli ruveta sovittelemaan pipoja ja untuvatakkeja, you freaks :o)

12,5 %


Yritin tässä päivänä eräänä tehdä ruisleipää. Tein juuren, huolella hapatin. Odotin. Lämmöllä lisäilin jauhoja. Ja odotin lisää. Tein reikaleipiä ja laitoin uuniin.
Uuni ei näillä nurkillä kuulu talojen vakiovarustukseen, mutta vuokrasopimusta laadittaessa voi neuvotella kaupanpäälle asuntoon joitakin tarvitsemistaan lisälaitteista, ja minä halusin uunin. (Ja tiskikoneen, mutta se nyt ei tähän kuulu.) Uunia on pari kertaa kokeiltu, ja ihan hyvin se on pelittänyt.
Vaan nyt. Uuni ehti olla ehkä vartin päällä, kun koko ulkopinta oli kuumentunut aivan polttavan kuumaksi, ja uuni sammunut. Eikä tietenkään lähtenyt enää päälle, enkä tiedä olisinko uskaltanut laittaakaan. Mutta siinä ne sitten olivat, ainokaisesta ruisjauhopussista tehdyt leivät kylmenevässä uunissa. Eikä auttanut vaikka yritin kotitekoista versiota jälkiuunileivästä... Raaoiksi jäivät, eikä lisäjauhoja saa ennenkö Suomesta :o(

Tuli tässä myös mieleen että kolme kuukautta Kiina-kautta on jo kulunut. Parin viikon Suomen reissu on ihan kulman takana, ja tiedän että ei mene kuin hujaus ja on jo elokuukin takana. Elokuun jälkeen komennuksesta on takana jo 1/8, nytkin jo 12,5 %! Goooosh että menee aika äkkiä!

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Shoppailua

Perjantai-aamuna kävelin toimistolle ja kaikki oli vielä kuten ennenkin. Vaan lauantaina kun astuin ulos, meidän talolle johtavan tien poikki on rakennettu aita. 50 metriä pitkä, puolimetriä korkea tiilinen aita, sekä sen päälle metalli- tai jotain muita levyjä. Äkkiä se käy kun sen osaa, mutta esimerkki taas kuinka nopeasti täällä saattaa maisema muuttua.


Tänään, sunnuntaina, ulos lähtiessäni ensimmäinen elävä olento jonka havaitsin oli kana. Tai tarkemmin sanoen kanan pää ja kaula, jotka pistivät esiin muovisesta säkistä. Luulin lintua ensin jonkinlaiseksi koristeeksi, mutta se heilautti terhakkaasti päätään, ja tajusin että kana oli kovasti elossa, ja matkusti siinä kohti tuntematonta. Voi olla että puoli tuntia myöhemmin pää ei enää heilunut, mutta siitä en jäänyt ottamaan selvää, vaan suuntasin kangasmarkkinoille. Ensimmäistä kertaa.


Kyseessä on siis "tavaratalo", joka on täynnä pieniä kojuja, joissa on pakoittain kankaita, joista voi tilata haluamansa vaatekappaleet mittojen mukaan. Näytillä on tietysti myös paljon malleja. Pelkkien kangaspakkohen avulla tuskin pääsisi niin nopeasti tunnelmaan, mutta esillä roikkuvat mekot, paidat, puvut ja takit saavat mielikuvituksen liikkeelle, ja ns. fashionistoilla (not me!) kuolan valumaan. Ja näitä markkinoita löytyy kaupungista useita. Vaatteet tehdään jossain Shanghain reunamilla tai Suzhoussa, joten valmiit tuotteet /sovitukset saa noutaa 5-7 päivän päästä.


Monestakin syystä olen jopa hieman vältellyt markkinoille menoa. Ensinnäkin, vaatteita on jo valmiiksi niin paljon, että ihan aitoa tarvetta ei ehkä voi sanoa olevan. Kuitenkin mielessä on jos vaikka mitä ideoita vaatteista joita haluaisin teettää. Toisin sanoen vaarana on, että menen ja tuhlaan.


Toinen seikka on se, että laadun arvioiminen on vaikeaa ennenkö olet saanut valmiit vaatteet kokeiltavaksesi, olet pessyt ja käyttänyt ja niin edelleen. Voi nimittäin käydä niin, että saa ihan jotain muuta kuin mitä tilasi. 100 % cashmere ei IHAN välttämättä ole 100 % kasmiria. Shanghai Expatista onneksi löytyy runsaasti kommentteja, puoleen jos toiseen, ja suosituksia kojuista joista on saanut mitä on halunnutkin.
Kolmas juttu on, että en ole kovin innokas tinkijä, jos en tiedä mihin hintatasoon pitäisi päästä, joten epäilen että maksaisin kuitenkin liikaa.

Juttu on kuitenkin niin, että kesä jatkuu täällä ainakin johonkin syyskuun loppupuolelle asti, ja meikäläisen lyhyt hihaisten töissä käytettävien paitojen valikoima on siihen nähden kertakaikkiaan naurettavan niukka ja musta. Olen koittanut kaupoista etsiä lyhythihaisia kauluspaitoja, mutta mutta... On paljon paitoja, mutta harvoja sellaisia joita olisi kiva töissä pitää: yksivärisiä tai lähes yksivärisiä, ei näy läpi, ja mahtuu päälle. Monet ovat liian pienia hauiksesta (ha ha ha!) tai hartiosta. Kangkaat H&M:n ja joidenkin muiden halppisketjujen kauluspaidoissa taas ovat ihan juuri sitä... halppiksia.

Päätin siis tehdä retken markkinoille, ja ottaa ensi askeleet tässä haastavassa lajissa: kangasmarkkinashoppailussa. Tilasin muutaman lyhythihaisen paidan (100 RMB kappale), joten vaikka homma menisi AIVAN pieleen, I'll survive, ja ilman mittavia tappioita. Toisaalta jos kaikki menee hyvin, voi koittaa jotain vaativampaa, ja ehkä sitten luoda jonkinlaiset kauppasuhteet vierailijoitakin varten :o)

New place, old stories...

Decided to change the venue, after I got frustrated with the lacking features of the previous blog. E.g. I could not input Java-script, can you imagine that :o) Who would want to have a blog without Java-widgets? Or tags? Certainly not me.Anyway, I think I mentioned earlier that during the spring I could not access Blogger-blogs here in China without secured internet connection (in January they worked, but in May and June not). Well, dunno if it is the big O and the famed "open communication policy" that helped with this, but seems that Bloggers work just fine now. So here we are then, gradually moving to this spot. So far I like the place and the neighborhood, but we'll see how we'll get along in the long run ;o)
Due to some other things that take my time, say WORK, running, keeping company to my accompanying family, it might take some time before I get all the old things settled here, get the right colors and pictures and so on. Bear with me!

lauantai 2. elokuuta 2008







Vietimme pitkän viikonlopun Hangzhoussa, jota jotkut (en nyt juuri muista ketkä) ovat ylistäneet yhdeksi Kiinan kauneimmista kaupungeista. Paikan päänähtävyys on järvi (West Lake, eli Xi Hu), mikä kahden suuren ja lukemattomien pienempien järvien kaupungista kotoisin olevalle ei välttämättä ole ihan elämää suurempi juttu. Shanghain ääni-, näkö-, ja muun saasteen jälkeen rauhallinen kuuden miljoonan asukkaan pikkukaupunki, järvi ja metsät tekevät kuitenkin hyvää. Ja onhan siellä hienoja näkymiä, valitettavasti kameran linssin takaa näyttävät hiukan usvaisemmilta kuin livenä:




Pakko kuitenkin nostaa pari pikkujuttua esille. Ensinnäkin, tähän aikaa vuodesta ei kannata lähteä Hangzhouhun, eikä paljon muuallekaan, jos haluaa kierrellä ulkonähtävyyksiä. Lämpöä piisaa +40 asteen tietämissä, joten esimerkiksi pyöräily järven ympäri jäi väliin, ja ihan jo käveleminenkin ottaa koville.
Kävimme katsomassa muutamaa nähtävyyttä, Ling Yinin luostaria ja Kuuden Harmonian Pagodaa. Molemmat vaativat PALJON portaiden kiipeämistä, mutta kerron niistä muuten lisää myöhemmin.
Kaupunki on täynnänsä paikkoja, joilla on hassuja nimiä: Dreaming of the Tiger -lähde,Three Pools Mirroring the Moon ja Oriels Singing in the Willows.
Kaupunki on myös täynnänsä kiinalaisia. Itsestäänselvää, kukaties, mutta jotenkin en silti etukäteen rauhallisia maisemakuvia katsoessani miettinyt, että rantakaistale on päivin öin meluavien kiinalaisten kansoittama... Elitististä ehkä, mutta suomalainen sielu halajaa aina silloin tällöin annoksen rauhaa ja hiljaisuutta.
Hangzhou on erittäin suosittu turistikohde näillä seuduilla, ja siinä on lieveilmiönsä. Mukaanlukien pienet lapset, jotka on laitettu kerjäämään vierailijoilta. Koska ainakin meidän käyntimme aikana 97 % vierailijoista vaikutti olevan kiinalaisia, länsimaiset saivat takuuvarmasti kerjääjien välittömän huomion. Polvenkorkuisia tyttölapsia, joille oli puettu nätit mekot päälle ja äidit seisovat muutaman kymmenen metrin päässä odottamassa. Sorry nyt vaan, mutta minulta liikeni seteli vain miehelle luostarissa, jolta puuttui puolet toisesta kädestä ja puolet toisesta jalasta.



Niin tai näin, muutaman päivän loma oli hyväksi.
Stay tuned, parhaat palat Hangzhousta vasta tulossa...